Sataa sataa ropisee. Ja lisko.

Lähipäivinä vettä on tullut kuin Esterin... no te tiedätte, mistä Esterin ruumiinosasta vettä yleensä sanotaan tulevan. Vaan eipä se haittaa - ei muuta kun sadeasusteet niskaan ja menoksi! Pukeutumisen kannalta tällainen sää on kyllä ollut varsin kinkkinen, sillä kylmähän tuolla ei varsinaisesti ole, etenkään silloin kun aurinko pilkistelee.

Niin, ja se aurinkokin tosiaan välillä pilkistelee. Sää voi muutamassa minuutissa muuttua seesteisen aurinkoisesta kovaksi kuurosateeksi - siksi ei voi oikein sanoa että sää on kuin morsian, koska se ei ole. Sää on enemmänkin kuin puberteetin pahinta vaihetta läpikäyvä teini.

Nyt riittää tämä kuvaaminen

Myös sireeni on nyt täydessä kukassa, ja pakko sanoa, että tämä vetinen sireenintuoksuinen vaihe alkukesästä lienee yksi vuoden parhaimmista vaiheista. Pidän siitä miltä ulkona jatkuvasti nyt tuoksuu - sireenin vahva tuoksu täyttää pään, ja sateen jäljiltä joka paikassa tuoksuu.. no, kesäsade. Sekoitus kastunutta multaa ja ruohoa. Mmmm.

 

Taivas näyttää koko ajan lähinnä tältä, mutta dramaattinen sää on minusta jotenkin hyvin tunnelmallinen. Terassille tällaisella säällä ei ehkä vielä tee mieli sännätä, mutta kyllä sinnekin kerkeää! Nautitaan nyt tästäkin, mitä luontoäiti meille tarjoaa. Ja onko parempaa tekosyytä istua sisällä loikoilemassa, kun mukamas kuuntelemassa sateen ropinaa?

Tässä tyyppi nimeltä Illi.

Ja tosiasiallisesti jos tekeminen loppuu ihan totaalisesti sadesäällä kesken, on syytä toimia kuten mekin olemme tehneet. Ahdistele kavereita niin kauan, että saat kiinni jonkun leikkikaverin! Tänään mm. nimittäin kaiken muun säntäilyn lisäksi kävin kylässä luokkakaverilla, jolla on kaksi tällaista liskoa, kaksi pienempää liskoa (kylkilisko?!? VAI MIKÄ SE OLI), käärmekala ja rapu. Kyllä niissä riitti ihmeteltävää.. ja tuo porukka kun syö vaan matoja, sai myös naureskella vieressä yökkäilevälle kämppikselle. :D

Night air

 Massiivinen kuvapostaus - koska täällä vaan on niin pirun nättiä. Kyllä kelpaa lenkkeillä, etenkin iltaisin! Nämä kaikki kuvat satamasta ja Myllysaaresta.

Annetaan kuvien puhua puolestaan! 

Jo Karjalan kunnailla lehtii puu, jo Karjalan koivikot tuuhettuu

Kuten kuulopuheiden mukaan joka ainut muukin suomalainen kaupunki, myös Lappeenranta herää henkiin kesäisin ja niin sanotusti puhkeaa kukkaan (heh, heh, heehhh...). Tämän postauksen kuvitus on kännykkälaatuista matskua astetta hidastempoisemmalta iltalenkiltä noin viikon takaa - suosikkilenkkeilyreitteihini lukeutuu ehdottomasti satama sekä linnoitus!

Kyllä se niin vaan on, että linnoituksen valleille tekee tasaisin väliajoin mieli kavuta tuijottelemaan alhaalla aukeavaa kaupunkia. Kesäisin vallit ovat erinomainen paikka piknikille, päiväkävelylle tai muuten vain nurtsilla makoilulle - itselläni sitä tulee harrastettua kohtuullisen usein, etenkin jostakin syystä sunnuntaisin...

Otsikossa muuten Karjalan kunnailla-viisu, joka on suomalainen kansansävelmä. Itse muistan sitä veissanneeni kersana ties missä kevätjuhlissa, ja näin tähän aikaan vuodesta se alkaakin soimaan päässä. Ulkopaikkakuntalaisten kavereiden sivistykseksi ja riemuksi olen myös kaiken varalta hoilannut ko kipaletta paljon ja useasti myös ääneen.

Olen muuten blogiin liittyen saanut palautetta, mm: enemmän kuvia! Ja: enemmän kuvia sinusta itsestäsi! Tässä siis kuva minun lärvistäni. Kuten huomaatte, olen hehkeän kuvauksellinen ja peitän myös sujuvasti koko hienon takana avautuvan maiseman. 

Lisäjorinoina lisättäköön tähän loppuun, että meidän asunnossa on tällainen liitutaulu nojailemassa seinään, ja vaihdan siihen joka viikko jonkun pliisun mietelauseen ärsyttämään meidän molempien kiireistä arkea. Tämä on internetin mukaan Mark Twainia, jonka sutkautukset jostain syystä ovat lähellä sydäntäni. Toinen suosikkiviisastelijani lienee Oscar Wilde.

Mitä tekemistä tällä on tämän muun postauksen kanssa, sitä en todellakaan tiedä. Ajattelin vain kertoa. Olikohan neljäs kuppi kahvia liikaa?

Se pakollinen vetyjuttu

Olen kuullut villiä huhua, että muualla Suomessa ei arvosteta vetyjä yhtään niin paljon kuin täällä. Ai mikä vety? Vety ja atomi ovat paikallista herkkua - vety on lihapiirakka kananmunalla ja kinkulla (keitto- tai savukinkku!) ja atomi taas lihapiirakka toisella näistä. Täytteisiin kuuluu myös mausteet; perinteisesti ketsuppi, sinappi, kurkkusalaatti, valkosipuli, majoneesi, voi (joku saattoi nyt unohtua hmm). 

Vety on oivallinen herkku napata kiireessä mukaan tai syödä paikan päällä - yleensä kojujen myyjien kanssa pääsee jutustelemaan mukavia, joten hyvää seuraakin on tarjolla jos ei huvita yksin syödä!

Viikon alkupuolella kun aloittelimme muuttoa, päätimme poikien kanssa suunnata ensin kauppatorin laidalle vetyherkulle aamupalaksi. Vetyä saa kauppatorilta sekä esimerkiksi sataman kojuista kaikista, ja huhu kertookin että kiivasta väittelyä käydään siitä, onko vety / atomi nyt sitten satamasta vai kauppatorin kojuilta lähtöisin.

On se muuten niin että koko maaliskuun paistoi aurinko ja oli lämmintä, mutta heti kun piti muuttaa niin vettä alkoi tulla vaakatasossa, hoh hoijakkaa.. suht kunnialla selvittiin siitäkin kuitenkin!

Muuttomiehistä toinen piiloutui kuvasta. :DD enkä itse ole oikeasti noin läskipää, kuvakulma se vaan vääristää "heh heh"

GoPro-roadtrip... Taipalsaarelle.

En nyt osaa sanoa mein puolustukseksi oikein mitään, joten here goes nothing. Karoa lainaten; "this is how we roll in Lappeenranta!"

 Hauskaa viikonloppua!




(Jos video ei jostain syystä näy, tässä linkki; https://www.youtube.com/watch?v=dACvGFOHuDY)

Kissankarvoja

Kohta on tiedossa sitten muutto! On vaikeaa pukea sanoiksi sitä, miten helkkarissa yhdellä yksinelävällä naisella (ja kahdella pienellä kissalla) voi olla näin jumalaton määrä tavaraa. Oma asunto alkaa olla lähinnä laatikkopinoa toisensa perään, ja viime päivät ovat menneet myös tulevan kämppiksen Karon tavaramäärää mittaillessa - tilanne näyttää nimittäin pahalta.

Onneksi muuten muutto on osoittautunut ihan mukavaksi operaatioksi. Tuleva asunto on todella kiva (sijainnista sanotaan sen verran, että postinumero ei edelleenkään muutu), ja sitä onkin käyty katsomassa jo se kolmisen (vai neljä?) kertaa viimeisen parin viikon aikana. Niin, eteläkarjalaisittain olemme myös soitelleet edellisen vuokralaisen kanssa puolin ja toisin aika paljon, ja eksyneet jo jonkinlaiseen vapaa-ajan viettoonkin ihan muissa kuin asuntoa koskevissa merkeissä.

Vuokraisäntäkin on kerran tavattu; hän toi meille mukanaan leipää.

Tekstin ohessa sitten havainnekuvia siitä, miltä täällä kaaoksen silmässä tällä hetkellä näyttää. Terveiset myös karvaisilta pakkausapulaisilta!

Onko se...? On se. My Little Pony-villapaita!

Ers Majestäter

Pari viikkoa sitten saimme tietää, että Ruotsin kuningaspari oli tulossa vierailulle Skinnarilan kampukselle. Tämän viikon alussa opiskelijoiden sähköpostiin kolahti puhutteluohje, ja tänä torstaisena aamuna se sitten tapahtui; arvovaltaiset vieraat saapuivat kampukselle.

Huhu kertoo, että turvallisuussyistä Saimian puolen toimistoilta vietiin roskapussit pois. Myös henkilökunnan kahvitilat olivat luotettavien lähteiden mukaan puolitoista päivää poissa käytöstä. Mikä myllerrys!

Hymyileväinen kuningaspari saapui hieman myöhässä kampukselle, mutta odottelu palkittiin - näinpä itse vierailijat käsinkosketeltavan läheltä, koska onnistuin hiihtämään kamerani kanssa eturiviin.

 

Ehkä jopa vielä kiinnostavampaa kuin itse kuningaspari, olikin seurata koko delegaation ympärillä hyörivää ja pyörivää sirkusta. Kampuksemme kuhisi turvamiehiä, poliisiautoja, ja kuningaspari itse saapui paikalle kahdella bussilla! Koulun eteen oli kärrätty myös yksi bussilastillinen nassikoita heiluttelemaan lippuja vieraillemme. Tuskin lienee myöskään sattumaa se, että Lappeenrannassa tuntuu olleen juuri tällä viikolla tehostettua poliisien liikennevalvontaa (vai olenko vain ehkä niin epämääräisen oloinen, että minut on muuten vaan puhallutettu kaksi kertaa :D).

Myös median edustajat hiihtivät kiitettävän sankoin joukoin delegaation kintereillä.

Uskon kuitenkin vakaasti, että rauha palaa taas maahan kun kuninkaallinen vierailu on saatu kunnialla päätökseen. Ja kyllähän hieno vastaanotto herätti ilmeisesti huomiota myös länsinaapurissa asti!

 

Paikalla oli jokunen ihan aito paparazzi ja julkkisbongari

Keskustan Siwa

Lappeenrannan keskustaan on nyt avattu Siwa, siihen Technopoliksen kylkeen. Miksi tämä on mainitsemisen arvoinen asia? Noh, tuli tässä taannoin puheeksi että itse asiassa joka kerta kun uusi Siwa tulee puheeksi, paikkakuntalaiset innostuvat asiasta tosi paljon. Kukaan ei osaa sanoa miksi.

Toisen blogipostakseni ("Lappeenranta remontissa")  kommenttijälkimainingeissa ihmisillä näytti myös pistäneen parhaiten silmään se, että keskustaan on tulossa Siwa. Asiasta mainittiin tekstin kommenttikentässä, sekä minulle myöhemmin Facebook-viestillä.. Mistä moinen innostus? Ken tietää!

Toinen marketteihin liittyvä omituisuus näillä nurkilla on se, että niitä on täällä todella paljon. Huomion teki luokkakaverini Karo (joka on Hyvinkään pakolaisena muuttanut Lappeenrantaan), joka nopean Googlettamisen jälkeen teki seuraavat päätelmät; Lappeenrannan alueella on (kohta) pelkästään (~)8 S-ketjun markettia, noin yksi per 9000 asukasta. Vertailun vuoksi esimerkiksi pääkaupunkiseudulla S-ketjun marketteja on 27, eli marketti per 23 000 asukasta. Salet ja Alepat taas loistavat poissaolollaan, Siwoja ja Valtsuja on muutama, ja S-ketjun aisaparina täällä on myös pirun monta K-ketjun liikettä.

Siinäpä mietittävää, ollaanko me itärajan kasvatit sitten vaan tosi tykästyneitä tuulipukuiseen marketissa käymiseen.

Matkailu avartaa

Moni tykkää hokea, että matkailu avartaa. Usein tällä tarkoitetaan uusia ystäviä ja elämänkokemuksia ja mielenmaisemien vaihtumista – haetaan omaan elämään maustetta ja omiin ajatuksiin tuoretta näkökulmaa vaihtamalla maisemaa.

Koska itse olen kova vastarannankiiski lähinnä kaikessa ja pidän siitä että asioita lähestytään jostain vähemmän kulutetusta näkökulmasta, olen päättänyt ottaa tiukasti asenteekseni sen, että matkailu avartaa – mutta todellakin lähinnä siihen suuntaan, että osaan arvostaa suomalaista osaamista ja elämistä matkaamisen myötä ihan eri tavalla.  Tätä ei pidä käsittää väärin. Matkailu on kivaa, uudet ihmiset on kivoja, maisemanvaihdos virkistää välillä. Olen harrastanut niin ulkomaan- mutta myös kotimaanmatkailua; ja olen viimeisen parin vuoden aikana kunnostautunut sen asian puolestapuhujana, että kyllä meillä on siistejä juttuja ihan omastakin takaa, ja kannattaakin ennen suurta maailmankiertuetta lähteä roadtripille omaan kotimaahan. 

Ohessa lista juttuja, jotka ovat mietteitä ulkomaanmatkoilta. Juttuja, jotka meillä Suomessa on ihanaa ja hyvin ja mahtavaa saada ottaa itsestäänselvyytenä. Vaikka välillä sataakin vettä ja loska kastelee sukat kenkien läpi.

Hygienia
En muista montaa kertaa, kuin olisin mennyt todella törkeän näköiseen julkiseen vessaan Suomessa. Ja ennen kuin kukaan kerkeää todeta että mutta entäs Lappeenrannassa ne muutaman isomman marketin sotketut vessat turistien jäljiltä… Ei, ei, ei. Niitä vessoja siivotaan. Siellä on paperia. Siellä on saippuaa, hanasta tulee vettä ja vessanpönttö on yleensä jopa kantta myöten paikoillaan. 

Myös ruokamyrkytykset ja kaiken maailman turistiripulit ovat täällä harvinaista herkkua, koska täällä ihan oikeasti huolehditaan hygieniasta. Mistä päästäänkin kätevästi seuraavaan..

Oiva-raportit
No niin, käsi ylös kuinka monella meni pitempään kuin hetki tajuta mistä näissä lapuissa oli kyse kun niitä alkoi ravitsemusliikkeiden ikkunoihin ilmestyä? Tiedän että itselläni ainakin meni.  Mutta muutamaa hieman epäonnistuneempaa ulkomaan makumatkaa myöhemmin voin vain kiitellä hiljaa mielessäni sitä tahoa, joka sai tämän uudistuksen menemään läpi.  Mukavimmat lomamuistoni eivät tosiaan liity ruokamyrkytyksiin tai turistiripuliin.

Jonottaminen
Tälle jaksetaan aina nauraa, mutta ihan oikeasti – suomalaiset osaavat kuuliaasti jonottaa antaen toisille oman tilan ilman pelkoa siitä, että joku tunkee siihen väliin jos jättää edelliseen liian pitkän välin. Emme etuile, emme hengitä muiden niskaan, ja pahoittelemme häpeissämme suuresti jos joudumme palaamaan kassalle häiritsemään myyjää ja muita asiakkaita, kun epäilemme huomanneemme kuitissa jonkun virheen.

Sanotaan kun on asiaa
Tyhjänpuhumiseksihan sitä täällä päin sanotaan – small talkiksi muualla maailmassa. Onhan se höpöttely kivaa, ja itsekin huomaan joka kerta ulos ovesta astuessani jääväni vaihtamaan naapurin mummon tai kaupan kassan kanssa pari sanaa milloin mistäkin. Mutta jokin siinä on, että suurena hölösuuna minäkään en silti pidä hiljaisuutta vaivaannuttavana, vaan kohteliaana, jos mitään sanottavaa ei ihan oikeasti ole. On myös mukavaa tietää, että kun joku lähestyy minua jutuillaan, hän ihan aidosti oikeasti haluaa jututtaa minua. 

Homma toimii
Joka paikassa on ilmoitettu tuotteelle tarkka hinta, tapahtumille tai liikennöinnille aikataulut ja poliisiin ja muihin viranomaisiin voi luottaa. Jos VR on myöhässä, valitamme asiasta kovasti, mutta myöhästymisestä ilmoitetaan ja juna ei vain jätäkään tulematta ja ihmisiä tyhjennetä asemalta tyhjin käsin sen suuremmitta selityksittä.  Meitä ei yritetä niin sanotusti kussa linssiin joka mutkassa.

Turistitkin saavat olla rauhassa
Kävinpä tuossa taannoin Roomassa, ja voi sitä loputonta selfie-tikkujen kaupustelijoiden määrää. Turistien perässä kipitetään ja hoetaan mitä mielikuvituksellisimpia mainoslauseita. Nyreälle turistille ollaan avoimesti veemäisiä, miksi et nyt viitsi edes kuunnella mitä minä haluan sinulle tarjota (vaikka tiedän itsekin että se on samaa kuin noin 15 muutakin kaupustelijaa saman kadun suoralla). 

Jengi ei ns. tunge iholle
Olen jo muutamassa kohdassa maininnut tuon niskaan hengittämisen ja vastaavat ilmiöt, jotka itseäni kyllä suunnattomasti häiritsevät ulkomailla reissatessa. Tiesitkö, että keskimääräinen henkilökohtaisen tilan tarve on noin 20-40cm ihmisestä riippuen? Allekirjoitan tämän, tosin jos ei etukäteen tunneta niin pysyttele silti suosiolla vaikka puolen metrin päässä. Ja jessus sentään, pidä ne kädet siellä omalla puolellasi – minuahan ei turhan päiten halailla!

Tätä listaa voisi jatkaa vaikka loputtomiin, mutta jätetään tähän nyt nämä jotka uudelleen ja uudelleen nousevat päivänpolttaviksi puheenaiheiksi joka ikinen kerta, kun olen reissussa jossakin päin palloa. Ensi kesänä olisikin kiva taas panostaa kotimaanmatkailuun ja todeta se, että meillä täällä Suomessa on myös paljon nähtävää ja koettavaa ja monta kiinnostavaa ihmistä tavattavana.

Lappeenranta on remontissa, pt 2

Viime viikolla kirjoittelin vähän keskustan remontissa olevista kohteista sekä muuttuvista liikennejärjestelyistä - noh, näyttäisi kovasti siltä, että tämä ei olekaan jäämässä vielä tähän. Vaikuttaisi siltä, että muutamassa vuodessa muuttuu kovalla vauhdilla koko keskustan ilme! Uskaltaakohan tuonne seuraavan vuoden aikana autolla ollenkaan..

Lähipäivinä Lappeenrannassa on paistanut muuten aurinko pilvettömältä taivaalta kauniisti. (Ohessa olevat kuvat Linnoituksesta joulukuulta). Näyttää pahasti siltä, että talven pimeimmästä vaiheesta ollaan taas selvitty kunnialla, ja päivät pitenevät vauhdilla. :) 

Ei muuta tältä erää! Teki mieli raportoida, kun osui keskustaan liittyvä uutisointi taas silmään.