Kuten kuulopuheiden mukaan joka ainut muukin suomalainen kaupunki, myös Lappeenranta herää henkiin kesäisin ja niin sanotusti puhkeaa kukkaan (heh, heh, heehhh...). Tämän postauksen kuvitus on kännykkälaatuista matskua astetta hidastempoisemmalta iltalenkiltä noin viikon takaa - suosikkilenkkeilyreitteihini lukeutuu ehdottomasti satama sekä linnoitus!
Kyllä se niin vaan on, että linnoituksen valleille tekee tasaisin väliajoin mieli kavuta tuijottelemaan alhaalla aukeavaa kaupunkia. Kesäisin vallit ovat erinomainen paikka piknikille, päiväkävelylle tai muuten vain nurtsilla makoilulle - itselläni sitä tulee harrastettua kohtuullisen usein, etenkin jostakin syystä sunnuntaisin...
Otsikossa muuten Karjalan kunnailla-viisu, joka on suomalainen kansansävelmä. Itse muistan sitä veissanneeni kersana ties missä kevätjuhlissa, ja näin tähän aikaan vuodesta se alkaakin soimaan päässä. Ulkopaikkakuntalaisten kavereiden sivistykseksi ja riemuksi olen myös kaiken varalta hoilannut ko kipaletta paljon ja useasti myös ääneen.
Olen muuten blogiin liittyen saanut palautetta, mm: enemmän kuvia! Ja: enemmän kuvia sinusta itsestäsi! Tässä siis kuva minun lärvistäni. Kuten huomaatte, olen hehkeän kuvauksellinen ja peitän myös sujuvasti koko hienon takana avautuvan maiseman.
Lisäjorinoina lisättäköön tähän loppuun, että meidän asunnossa on tällainen liitutaulu nojailemassa seinään, ja vaihdan siihen joka viikko jonkun pliisun mietelauseen ärsyttämään meidän molempien kiireistä arkea. Tämä on internetin mukaan Mark Twainia, jonka sutkautukset jostain syystä ovat lähellä sydäntäni. Toinen suosikkiviisastelijani lienee Oscar Wilde.
Mitä tekemistä tällä on tämän muun postauksen kanssa, sitä en todellakaan tiedä. Ajattelin vain kertoa. Olikohan neljäs kuppi kahvia liikaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti