Matkailu avartaa

Moni tykkää hokea, että matkailu avartaa. Usein tällä tarkoitetaan uusia ystäviä ja elämänkokemuksia ja mielenmaisemien vaihtumista – haetaan omaan elämään maustetta ja omiin ajatuksiin tuoretta näkökulmaa vaihtamalla maisemaa.

Koska itse olen kova vastarannankiiski lähinnä kaikessa ja pidän siitä että asioita lähestytään jostain vähemmän kulutetusta näkökulmasta, olen päättänyt ottaa tiukasti asenteekseni sen, että matkailu avartaa – mutta todellakin lähinnä siihen suuntaan, että osaan arvostaa suomalaista osaamista ja elämistä matkaamisen myötä ihan eri tavalla.  Tätä ei pidä käsittää väärin. Matkailu on kivaa, uudet ihmiset on kivoja, maisemanvaihdos virkistää välillä. Olen harrastanut niin ulkomaan- mutta myös kotimaanmatkailua; ja olen viimeisen parin vuoden aikana kunnostautunut sen asian puolestapuhujana, että kyllä meillä on siistejä juttuja ihan omastakin takaa, ja kannattaakin ennen suurta maailmankiertuetta lähteä roadtripille omaan kotimaahan. 

Ohessa lista juttuja, jotka ovat mietteitä ulkomaanmatkoilta. Juttuja, jotka meillä Suomessa on ihanaa ja hyvin ja mahtavaa saada ottaa itsestäänselvyytenä. Vaikka välillä sataakin vettä ja loska kastelee sukat kenkien läpi.

Hygienia
En muista montaa kertaa, kuin olisin mennyt todella törkeän näköiseen julkiseen vessaan Suomessa. Ja ennen kuin kukaan kerkeää todeta että mutta entäs Lappeenrannassa ne muutaman isomman marketin sotketut vessat turistien jäljiltä… Ei, ei, ei. Niitä vessoja siivotaan. Siellä on paperia. Siellä on saippuaa, hanasta tulee vettä ja vessanpönttö on yleensä jopa kantta myöten paikoillaan. 

Myös ruokamyrkytykset ja kaiken maailman turistiripulit ovat täällä harvinaista herkkua, koska täällä ihan oikeasti huolehditaan hygieniasta. Mistä päästäänkin kätevästi seuraavaan..

Oiva-raportit
No niin, käsi ylös kuinka monella meni pitempään kuin hetki tajuta mistä näissä lapuissa oli kyse kun niitä alkoi ravitsemusliikkeiden ikkunoihin ilmestyä? Tiedän että itselläni ainakin meni.  Mutta muutamaa hieman epäonnistuneempaa ulkomaan makumatkaa myöhemmin voin vain kiitellä hiljaa mielessäni sitä tahoa, joka sai tämän uudistuksen menemään läpi.  Mukavimmat lomamuistoni eivät tosiaan liity ruokamyrkytyksiin tai turistiripuliin.

Jonottaminen
Tälle jaksetaan aina nauraa, mutta ihan oikeasti – suomalaiset osaavat kuuliaasti jonottaa antaen toisille oman tilan ilman pelkoa siitä, että joku tunkee siihen väliin jos jättää edelliseen liian pitkän välin. Emme etuile, emme hengitä muiden niskaan, ja pahoittelemme häpeissämme suuresti jos joudumme palaamaan kassalle häiritsemään myyjää ja muita asiakkaita, kun epäilemme huomanneemme kuitissa jonkun virheen.

Sanotaan kun on asiaa
Tyhjänpuhumiseksihan sitä täällä päin sanotaan – small talkiksi muualla maailmassa. Onhan se höpöttely kivaa, ja itsekin huomaan joka kerta ulos ovesta astuessani jääväni vaihtamaan naapurin mummon tai kaupan kassan kanssa pari sanaa milloin mistäkin. Mutta jokin siinä on, että suurena hölösuuna minäkään en silti pidä hiljaisuutta vaivaannuttavana, vaan kohteliaana, jos mitään sanottavaa ei ihan oikeasti ole. On myös mukavaa tietää, että kun joku lähestyy minua jutuillaan, hän ihan aidosti oikeasti haluaa jututtaa minua. 

Homma toimii
Joka paikassa on ilmoitettu tuotteelle tarkka hinta, tapahtumille tai liikennöinnille aikataulut ja poliisiin ja muihin viranomaisiin voi luottaa. Jos VR on myöhässä, valitamme asiasta kovasti, mutta myöhästymisestä ilmoitetaan ja juna ei vain jätäkään tulematta ja ihmisiä tyhjennetä asemalta tyhjin käsin sen suuremmitta selityksittä.  Meitä ei yritetä niin sanotusti kussa linssiin joka mutkassa.

Turistitkin saavat olla rauhassa
Kävinpä tuossa taannoin Roomassa, ja voi sitä loputonta selfie-tikkujen kaupustelijoiden määrää. Turistien perässä kipitetään ja hoetaan mitä mielikuvituksellisimpia mainoslauseita. Nyreälle turistille ollaan avoimesti veemäisiä, miksi et nyt viitsi edes kuunnella mitä minä haluan sinulle tarjota (vaikka tiedän itsekin että se on samaa kuin noin 15 muutakin kaupustelijaa saman kadun suoralla). 

Jengi ei ns. tunge iholle
Olen jo muutamassa kohdassa maininnut tuon niskaan hengittämisen ja vastaavat ilmiöt, jotka itseäni kyllä suunnattomasti häiritsevät ulkomailla reissatessa. Tiesitkö, että keskimääräinen henkilökohtaisen tilan tarve on noin 20-40cm ihmisestä riippuen? Allekirjoitan tämän, tosin jos ei etukäteen tunneta niin pysyttele silti suosiolla vaikka puolen metrin päässä. Ja jessus sentään, pidä ne kädet siellä omalla puolellasi – minuahan ei turhan päiten halailla!

Tätä listaa voisi jatkaa vaikka loputtomiin, mutta jätetään tähän nyt nämä jotka uudelleen ja uudelleen nousevat päivänpolttaviksi puheenaiheiksi joka ikinen kerta, kun olen reissussa jossakin päin palloa. Ensi kesänä olisikin kiva taas panostaa kotimaanmatkailuun ja todeta se, että meillä täällä Suomessa on myös paljon nähtävää ja koettavaa ja monta kiinnostavaa ihmistä tavattavana.