Helmikuun ensimmäisenä viikkona vuonna 2015 Lappeenrannassa tuli lunta tupaan, ja oikein urakalla. Oman (maan tasalla olevan) asuntoni takapihalla on ainakin metri lunta, ja kaikkialla muuallakin sitä on enemmän kuin riittävästi. En valita, vaikka tänä vuonna talvi taisikin yllättää suomalaiset - ihan jo sillä, että tulihan se kunnon luminen talvi sieltä kuitenkin.
Mutta niin, mikä on tämä blogi ja kuka minä olen ja mitä häh?
Aloitan itsestäni. Olen 22-vuotias lappeenrantalainen opiskelija, joka on ikänsä asunut samassa postinumerossa (fun fact of the day! Tästä ei sitten tarvitse kuittailla jälkikäteen). Opiskelen markkinoinnin tradenomiksi Saimaan ammattikorkeakoulussa, ja olen Osuuskunta Setentian jäsen - meillä opiskellaan markkinointia tiimiyrittäjinä osuuskunnassa.
Noh, mites tämä blogi nyt sitten? Salaisuushan piilee isoksi osaksi siinä, että sain joululahjaksi upouuden hienon kameran. Tarkoituksena olisi opetella sen käyttöä... ja samalla myös aloittaa blogiprojekti aiheesta, joka on väkisinkin lähellä sydäntä... nimittäin Lappeenranta.
Kun ajattelen kotikaupunkiani Lappeenrantaa, mieleen tulee yksi unohtumaton keskustelu jostakin yläasteajoilta; kaupungilla minut pysäytti ulkomaalainen vaihto-opiskelija, jonka kanssa englanniksi käyty keskustelu meni vapaamuotoisesti käännettynä näin;
"Hei anteeksi! Sinä varmaan olet paikkakunnalta kotoisin?" kysyi muukalainen minulta.
"Öh, joo."
"Haluaisin vain tietää, että mitä ihmettä te lappeenrantalaiset oikein teette vapaa-ajallanne? Mitä tässä kaupungissa oikein voi tehdä??"
"Öö... en minä tiedä... mennään välillä elokuviin ja silleen, you know.."
"Eihän täällä edes ole viikonloppuisin mikään paikka auki!!"
"No tuota, niin.."
Itse pidän Lappeenrannasta. Täällä on mukavaa ja kotoisaa ja kaikki on pientä, mutta ei ihan liian pientä. Sain selitellä etenkin korkeakouluopintojen alussa paljon valintaani jäädä tänne opiskelemaan, ja uusien muualta tänne muuttaneiden kaverien kautta olen myös saanut selitellä kotikaupunkini puolesta paljon sitä, miksi jotkut asiat vaan ovat täällä niin kuin ovat. Salaisuushan se ei toki ole, että pelkästään rajan takaa tuleva turismi on tuonut tänne mukanaan monta hassua pikku ilmiötä, jotka jaksavat huvittaa - esimerkiksi ruplan päivittäiskurssi printattuna A4-paperille Prisman seinälle, työpaikkoihin hakiessa vaadittava edes välttävä venäjän kielen taito, ja loputtomat kenkä- ja vaatekauppojen valikoimat, joissa näkyy valikoima, joka on shoppailuturisteja silmällä pitäen huolella valittu. Ja kyllä me paikkakuntalaisetkin ihan itse osataan - kuulemma himo täytettyihin lihapiirakoihin (VETY JA ATOMI) ei muualla Suomessa rehota ihan näin pahana, ja Saipan menestyksestä täällä puhutaan silmät kiiluen tohkeissaan vaikka ei oikeastaan jääkiekosta sen kummemmin hirveästi tiedettäisikään.
Näillä mennään! Katsotaan mitä tästä tulee.
PS: Loppukevennyksenä parin vuoden takainen uutisjuttu, joka jaksaa edelleenkin naurattaa; liittyy talviaiheisista fraaseista ehdottomaan suosikkiini.
http://www.hs.fi/kotimaa/a1363583793869
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti